torstai 4. tammikuuta 2018
Mitä vuosi 2018 tuo tullessaan?
Niin, ensimmäisenä tulee mieleen voittajaluokka. Saimme Chilin kanssa Joulukuussa koulutustunnuksen RTK2, joten pikkuhiljaa olisi startattava voittajaluokassa. Helmikuussa tai maaliskuussa olisi Porvoossa PORSKin hallilla koe, joka olisi meille kuin tehty, jos olisimme valmiita silloin. Chilihän osaa jo kaiken, mutta minä en! Chili on niin kovassa ylivireessä kilpailutilanteessa että seisominen, sivuaskeleet ja käytösruutu tuottavat vaikeuksia. Lisäksi minun on harjoiteltava Chilin ohjaamista... Viimekisoissa olisimme säästyneet monilta virheiltä jos olisin osannut kertoa ajoissa Chilille mitä tehdään. Meillä on 6.1. koulutus jossa saan varmaan selkeyttä näihin mietteisiin. Haaveena olisi kyllä kahlata tuo voittajakin läpi ja päästä sitten mestariluokkaan, mutta vähä mietityttää päästäänkö me sinne.
Valokuvauksen kannalta vuosi 2018 on olennainen. Sain nimittäin joululahjaksi kaksin kappalein uusia objektiiveja! Tämän postauksen kuvat on otettu Sigma 70-300mm objektiivilla. Ikävä kyllä minulta ei vielä löydy järkevää ohjelmaa kuvien muokkaukseen. Joudun muokkaamaan gimpillä ja siellä jopa valokuvan rajaaminen on varsinainen työmaa. Toivottavasti saisin pian käyttööni jonkun muun ohjelman.
Eetun kanssa nähdään varmaan tänävuonna millainen poika siitä kasvaa. Jos siskoni innostuu sen kanssa harrastamaan, pääsen varman heitä koutsaamaan alkuun ja kirjoitan toki tännekin heistä. Hekin tulevat 6.1. koulutukseen, ja se on Eetun ensimmäinen kerta hallissa! Kuten kuvista voi huomata, Eetu ja Chili ovat tällähetkellä toisilleen hyvät juoksukaverit. Sisällä niillä on jonkinlainen hermojenkoetusvaihe kun Chili komentelee Eetua paljon. Kuvissa esiintyvä labbis Nita vieraili meillä vuodenvaihteen.
lauantai 23. joulukuuta 2017
Hyvää Joulua ja onnellista uutta vuotta 2018
Rauhallista Joulua kaikille!
sunnuntai 17. joulukuuta 2017
Koiramessut 2017
Meidän messariviikonloppu starttasi jo torstaina harjoitusten muodossa. Oltiin katsomassa agilitynäytöksen harjoituksia ja yritin kuvata, mutta minun kuvaustaidot ja objektiivi eivät riittäneet nopeiden koirien huonossa valossa kuvaamiseen. Kuvituksena tällä kertaa siis lenkeiltä viimeaikoina ottamiani kuvia. Meidän omat houkutusten highway treenit sujuivat hyvin.
Perjantaina pidimme välipäivän messarista ja pesin Chilin. Lauantaina menimme messukeskukseen kymmenen aikaan ja lähes heti vietyäni Chilin esiintyjille ilmaiseen koiraparkkiin, lähdin auttamaan agilityesteiden kantamisesa pääareenalle. Agilitynäytöksen jälkeen olikin jo aika alkaa valmistautumaan houkutusten highwayta varten. Käytin Chilin ulkoilualueella ja menimme tapahtumakehän luokse odottamaan näytöksen alkua. Meidän joukkueella meni hyvin vaikkakin hävisimme meitä vastaan olleelle joukkueelle. Houkutus onkin vain näytös jonka tarkoituksena on olla hauska.
Lounaan jälkeen päästiin vihdoin shoppailemaan! Se se vasta houkutusten highway onkin, olla ostamatta koko messukeskusta tyhjäksi. Koirat päsivät käymään hauhaun hauskassa pallomeressä ja Chili hyppäsikin sinne kauhealla tiikeriloikalla niin että pallot lensivät. Harmillisesti pallojen sekaan oli jotkut koirat pissanneet, joten Chili ei innostunut lelujen etsinnästä siellä. Mukaan tarttui hhc:lta kolme pehmolelua ja iso karkkikepin mallinen luu koirille joululahjaksi. Yhteishintaa näillä oli vain 15€. Lisäksi tuli osteltua berralta geelipallo grippikahvalla ja pojille griphihnat sekä D&C:ltä viisi luuta.
Sunnuntaina agilitynäytös oli jo kymmeneltä joten olimme jo yhdeksältä messarissa. Agilitynäytöksen jälkeen menin katselemaan russelikehää, hamstraamaan kunnon läjän näytteitä ja lopuksi ennen houkutusta menin ihailemaan tibbekehän laidalle. Sunnuntaina voitimme houkutuksen ja saimme ruhtinaalliset ruusukkeet ja isot pehmolelut koirille. Chili oli tohkeissaan saamastaan lelusta. Otettiin yhteensä yli tunti kuvia voittojoukkueesta. Olin ihan puhki kun lähdin vielä kerran kiertelemään väkijoukossa varmasti minuakin väsyneempi Chili matkassa. Koska äiti oli mukana sunnuntaina osti hän koirille uudet ihanat vet-bed karva-alustat. Lisäksi pakotin äidin vielä hamstraamaan kaikki näytteet minkä jälkeen meillä oli enemmän näytteitä kun jaksettiin kantaa. Itse ostin vielä uudenlaisia herkkuja chilille kokeiluun ja samanlaiset pehmolelut koirille joululahjaksi. Ostettiin vielä vähän lisää luita ja dentalife paketteja ennen kotiinlähtöä. Oli super ihanaa nähdä niin paljon tuttuja jotka jaksoivat tulla kaikessa hälinässä moikkaamaan. Pahoittelut jos en nyt joulukiireiltäni ehdi paljon postailemaan, mutta Joulun jälkeen minulla on paljon postausideoita toteutettavana. Luvassa on postauksia mm. koiran närästyksestä ja kilpailemisesta!
Perjantaina pidimme välipäivän messarista ja pesin Chilin. Lauantaina menimme messukeskukseen kymmenen aikaan ja lähes heti vietyäni Chilin esiintyjille ilmaiseen koiraparkkiin, lähdin auttamaan agilityesteiden kantamisesa pääareenalle. Agilitynäytöksen jälkeen olikin jo aika alkaa valmistautumaan houkutusten highwayta varten. Käytin Chilin ulkoilualueella ja menimme tapahtumakehän luokse odottamaan näytöksen alkua. Meidän joukkueella meni hyvin vaikkakin hävisimme meitä vastaan olleelle joukkueelle. Houkutus onkin vain näytös jonka tarkoituksena on olla hauska.
Lounaan jälkeen päästiin vihdoin shoppailemaan! Se se vasta houkutusten highway onkin, olla ostamatta koko messukeskusta tyhjäksi. Koirat päsivät käymään hauhaun hauskassa pallomeressä ja Chili hyppäsikin sinne kauhealla tiikeriloikalla niin että pallot lensivät. Harmillisesti pallojen sekaan oli jotkut koirat pissanneet, joten Chili ei innostunut lelujen etsinnästä siellä. Mukaan tarttui hhc:lta kolme pehmolelua ja iso karkkikepin mallinen luu koirille joululahjaksi. Yhteishintaa näillä oli vain 15€. Lisäksi tuli osteltua berralta geelipallo grippikahvalla ja pojille griphihnat sekä D&C:ltä viisi luuta.
Sunnuntaina agilitynäytös oli jo kymmeneltä joten olimme jo yhdeksältä messarissa. Agilitynäytöksen jälkeen menin katselemaan russelikehää, hamstraamaan kunnon läjän näytteitä ja lopuksi ennen houkutusta menin ihailemaan tibbekehän laidalle. Sunnuntaina voitimme houkutuksen ja saimme ruhtinaalliset ruusukkeet ja isot pehmolelut koirille. Chili oli tohkeissaan saamastaan lelusta. Otettiin yhteensä yli tunti kuvia voittojoukkueesta. Olin ihan puhki kun lähdin vielä kerran kiertelemään väkijoukossa varmasti minuakin väsyneempi Chili matkassa. Koska äiti oli mukana sunnuntaina osti hän koirille uudet ihanat vet-bed karva-alustat. Lisäksi pakotin äidin vielä hamstraamaan kaikki näytteet minkä jälkeen meillä oli enemmän näytteitä kun jaksettiin kantaa. Itse ostin vielä uudenlaisia herkkuja chilille kokeiluun ja samanlaiset pehmolelut koirille joululahjaksi. Ostettiin vielä vähän lisää luita ja dentalife paketteja ennen kotiinlähtöä. Oli super ihanaa nähdä niin paljon tuttuja jotka jaksoivat tulla kaikessa hälinässä moikkaamaan. Pahoittelut jos en nyt joulukiireiltäni ehdi paljon postailemaan, mutta Joulun jälkeen minulla on paljon postausideoita toteutettavana. Luvassa on postauksia mm. koiran närästyksestä ja kilpailemisesta!
maanantai 4. joulukuuta 2017
Mitä meille kuuluu?
Hei arvoisat lukijat. Päätin 8 kuukauden tauon jälkeen aktivoitua blogin suhteen. Meidän elämässä on tapahtunut paljon muutoksia. Nyt kun arki on lähtenyt taas joten kuten rullaamaan tekee mieli päivittää tääne meidän kuulumisia. Olen ottanut niin kamalasti kuvia, että tähän postaukseen niistä pääsee vain harvat, jotka löysin kaikkien kuvien joukosta.
Nemo kuoli maaliskuussa. Voi sitä surun määrää koko perheessä. Chilillekin puhkesi eroahdistus joka ollaan onneksi saatu hallintaan. Perhe hajosi toukokuussa jonka johdosta vietämme aikaa Chilin kanssa myös Turussa. Tarkemmin Kaarinassa. Kaarinassa on upeat puitteet koirapuistoilla ja lenkkeillä. Toukokuussa saimme myös ensimmäisen koulutustunnuksemme eli RTK1, kävimme taitotassujen leirillä josta saattoi löytää kirjoituksen Koiramme-lehdestä.
Koska Chili tuli kovin yksinäiseksi Nemon kuoleman jälkeen, aloimme käymään koirapuistossa aktiivisesti kesällä. Koirapuiston väki kävi tutuksi, ja ennakkoluuloni koirapuistoja kohtaan olivat turhia. Meillä ei ole koskaan ollut mitään ongelmia koirapuistoissa ja toisten koirien omistajat ovat pääosin fiksuja ja ymmärtäväisiä.
Kesällä alkoi myös Chilin närästysongelmat. Sille ei maistunut ruoka eikä se oikein jaksanut tehdä mitään. Siinä vaiheessa kun Chili oli toista viikkoa syömättä edes herkkuja alkoi minulla hälyytyskellot soida. Nopean googlettelun jälkeen selvisi että Chilillä olisi aika varmasti närästystä. Sain tutuilta ja eläinkaupoista paljon neuvoja heti miten helpottaa koiran oloa. Vaihdoin Chilille 50/50 ruokinnan, aloitin maitohappobakteerin antamisen, annan piimää tai kermaviiliä joka ruokaan reilusti ja nostin ruoka-alustan siten ettei se söisi pääalaspäin, jolloin vatsahappoja voi päästä vääriin paikkoihin, kuten ruokatorveen. Koiran närästys on todella inhottavaa eikä sitä itse välttämättä tajua ajoissa. Hyllytettiin yksi avoimen ratakin, kun Chilillä oli niin paha närästys että yritti vain lievittää kipua nostelemalla päätä.
Syksy meillä on mennyt kivasti. Ollaan käyty hurjanpaljon metsälenkeillä eikä olla treenattu paljoa. Käytiin kuitenkin 26.11. Racinelilla yhdet kisat joista RTK2 hirrmuisen yli-innokkaasta ja höslästä Chilistä huolimatta. Chili oli kyllä omasta mielestäni ihana tuolloin vaikka pisteitä ropisee malttamattomuuksista. Nyt sitten treenataan voittajaa ahkerasti. Aijon hakea Kennelliiton Rally-tokonuoriin ja toivon todella että pääsisimme. Koulutukset järjestetään ihan tässä meidän lähellä Klaukkalassa ja ensi vuosi on minun viimeinen vuosi kun voin osallistua kennelliiton nuorten juttuihin. Äidilleni tuli uusi koira Lokakuussa. Eetu (Ajannan Emmet) tulee varmasti olemaan sivuroolissa blogissa, sillä se tulee lähes aina metsälenkeille mukaan, ja autan siskoani Meaa aloittamaan harrastamisen Eetun kanssa. Chili ja Eetu leikkivät paljon keskenään ja niistä on seuraa toisillensa. Jos ne eivät leiki, ne voivat löytää vierekkäin nukkumasta tai järsimästä luita.
Entä shetlanninponi Vauhti? Olen liikuttanut vauhtia normaalisti ja siitä tullaan kuulemaan täällä, meidän treenit ovat kuitenkin yleensä melko yksipuolisia ja perustuu vain meidän yhdessäoloon joten en ala niistä kummemmin tänne kirjoittelemaan. Kuvia saattaa kuitenkin tulla ja yleisiä kuulumisia.
Kaikenkaikkiaan tämä vuosi on vastoinkäymisistä huolimatta ollut upea ja ennenkaikkea opettavainen. Ollaan tavattu niin paljon kavereita ja saatu uusia kavereita. Kesällä vierailin mikkelissä, lappeenrannassa ja tampereella moikkaamassa ihania koiratuttuja. Leireillä, kisoissa ja tietenkin meillä kotona tulee myös nähtyä näitä ihanuuksia. Ensiviikonloppuna on Koiramessut ja en malta odottaa! Menen sinne Chilin kanssa lauantaina ja sunnuntaina esiintymään houkutusten highwayssä. Alan nyt kirjoittamaan tätä blogia normaalisti mutta koska aloitin lukion ei kovin aktiivista tule olemaan. Instagramissa mulla on aktiivinen tili @tibetanterrier_chili. Seuratkaa ihmeessä:).
Koska Chili tuli kovin yksinäiseksi Nemon kuoleman jälkeen, aloimme käymään koirapuistossa aktiivisesti kesällä. Koirapuiston väki kävi tutuksi, ja ennakkoluuloni koirapuistoja kohtaan olivat turhia. Meillä ei ole koskaan ollut mitään ongelmia koirapuistoissa ja toisten koirien omistajat ovat pääosin fiksuja ja ymmärtäväisiä.
Kesällä alkoi myös Chilin närästysongelmat. Sille ei maistunut ruoka eikä se oikein jaksanut tehdä mitään. Siinä vaiheessa kun Chili oli toista viikkoa syömättä edes herkkuja alkoi minulla hälyytyskellot soida. Nopean googlettelun jälkeen selvisi että Chilillä olisi aika varmasti närästystä. Sain tutuilta ja eläinkaupoista paljon neuvoja heti miten helpottaa koiran oloa. Vaihdoin Chilille 50/50 ruokinnan, aloitin maitohappobakteerin antamisen, annan piimää tai kermaviiliä joka ruokaan reilusti ja nostin ruoka-alustan siten ettei se söisi pääalaspäin, jolloin vatsahappoja voi päästä vääriin paikkoihin, kuten ruokatorveen. Koiran närästys on todella inhottavaa eikä sitä itse välttämättä tajua ajoissa. Hyllytettiin yksi avoimen ratakin, kun Chilillä oli niin paha närästys että yritti vain lievittää kipua nostelemalla päätä.
Syksy meillä on mennyt kivasti. Ollaan käyty hurjanpaljon metsälenkeillä eikä olla treenattu paljoa. Käytiin kuitenkin 26.11. Racinelilla yhdet kisat joista RTK2 hirrmuisen yli-innokkaasta ja höslästä Chilistä huolimatta. Chili oli kyllä omasta mielestäni ihana tuolloin vaikka pisteitä ropisee malttamattomuuksista. Nyt sitten treenataan voittajaa ahkerasti. Aijon hakea Kennelliiton Rally-tokonuoriin ja toivon todella että pääsisimme. Koulutukset järjestetään ihan tässä meidän lähellä Klaukkalassa ja ensi vuosi on minun viimeinen vuosi kun voin osallistua kennelliiton nuorten juttuihin. Äidilleni tuli uusi koira Lokakuussa. Eetu (Ajannan Emmet) tulee varmasti olemaan sivuroolissa blogissa, sillä se tulee lähes aina metsälenkeille mukaan, ja autan siskoani Meaa aloittamaan harrastamisen Eetun kanssa. Chili ja Eetu leikkivät paljon keskenään ja niistä on seuraa toisillensa. Jos ne eivät leiki, ne voivat löytää vierekkäin nukkumasta tai järsimästä luita.
Entä shetlanninponi Vauhti? Olen liikuttanut vauhtia normaalisti ja siitä tullaan kuulemaan täällä, meidän treenit ovat kuitenkin yleensä melko yksipuolisia ja perustuu vain meidän yhdessäoloon joten en ala niistä kummemmin tänne kirjoittelemaan. Kuvia saattaa kuitenkin tulla ja yleisiä kuulumisia.
Kaikenkaikkiaan tämä vuosi on vastoinkäymisistä huolimatta ollut upea ja ennenkaikkea opettavainen. Ollaan tavattu niin paljon kavereita ja saatu uusia kavereita. Kesällä vierailin mikkelissä, lappeenrannassa ja tampereella moikkaamassa ihania koiratuttuja. Leireillä, kisoissa ja tietenkin meillä kotona tulee myös nähtyä näitä ihanuuksia. Ensiviikonloppuna on Koiramessut ja en malta odottaa! Menen sinne Chilin kanssa lauantaina ja sunnuntaina esiintymään houkutusten highwayssä. Alan nyt kirjoittamaan tätä blogia normaalisti mutta koska aloitin lukion ei kovin aktiivista tule olemaan. Instagramissa mulla on aktiivinen tili @tibetanterrier_chili. Seuratkaa ihmeessä:).
tiistai 4. huhtikuuta 2017
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)